Suunnittelijan rooli on kaksijakoinen. Toisaalta hänen pitää olla luomiskykyinen ja hänellä tulee olla omaperäinen taiteellinen näkemys. Kun suunnitelma etenee, on tämä omassa päässä muotoutunut, ehkä hankalasti hahmotettavissa oleva taiteellinen visio tarjottava selkeänä ja ymmärrettävänä pakettina muille, niin että suunnittelijan lisäksi muutkin henkilöt saavat kiinni jutun juonesta. Tässä tuleekin se hankala osuus. Kuinka esittää muille se fantastisen oivallusten sarja ja kokonaiskuva, joka suunnittelijan päässä näyttäytyy kirkkaana ja tunnelmallisena? Tämä pitäisi tehdä niin ettei ajatus latistu matkan varrella ja ettei toiselle välitettävä kuva ole liian sumea tai tylsä. Jos viesti ei välity kunnolla, voi toteutus ontua. Suunnittelija voi päätyä ajattelemaan "Eihän sen noin pitänyt mennä" tai "En minä nyt ihan tuota tarkoittanut", kun kyse on usein siitä ettei suunnittelija ole kyennyt esittämään asiaa vastaanottajan aaltopituudella.
Riippuu tietysti hieman kohdeyleisöstä millä tasolla ja millä tapaa omat ideat ja suunnitelmat on esitettävä. Jos ajatuksia on tarkoitus kiteyttää kollegoille voi tietty taiteellinen vapaus olla paikallaan. Jo muutama "sinne päin" vedetty viiva ja väritahra paperilla voivat herättää ajatuksen henkiin samaa kieltä puhuvien henkilöiden kanssa. Samalla jää tilaa mielikuvitukselle ja uusille ideoille mahdollista jatkokehittelyä varten. Jos kuitenkin on tarkoitus esittää suunnitelma kaivinkoneen kuljettajalle, jonka tulisi sen mukaan rakentaa kohde, on esitystavan syytä olla sen verran selkeä ettei se jätä tilaa väärinkäsityksille. Vaikka kaivurikuski pystyisi kokemuksensa perusteella toteuttamaan vaillinaisiakin suunnitelmia voivat ne toteutua toisin kuin suunnittelija on tarkoittanut. Jos suunnitelmaan on esimerkiksi piirretty suora viiva, jossa lukee "oja", tietää kaivurikuski ehkä jo kokemuksesta miten syvän ojasta tekee ja millä jyrkkyydellä penkkojen kallistukset vuolee. Aloitteleva tekijä voi olla kuitenkin sormi suussa moisen epätarkkuuden kanssa. Koska kuskin on häpeällistä kysyä täsmennystä ohjeisiin hän alkaa kaivaa perstuntumalla ja lopputulos voi olla mitä vain.
Kokemukseni mukaan parhaat kaivurikuskit voivat toisaalta olla aika taikureita ja heillä voi hyvinkin olla taiteellista silmää. Maakellaria rakentaessani minulla oli projektissa mukana kaksi kaivurikuskia. Ensin toinen avustamassa kuopan kaivamisessa ja toinen kellarin peittämisessä. Ensimmäistä kuskeista sain olla koko ajan ohjeistamassa, mihin maamassat pitäisi laittaa, mistä pitäisi vielä kaivaa vähän, mitä reunaa pitäisi viistää lisää jne. Aikaa meni runsaasti turhaan nyhräämiseen. Palkkasin toisen kuskin täyttöhommaan ja sain ihailla vierestä kuinka homma hoitui. Kaivinkone työskenteli nopeasti ja maamassat siirtyivät juuri sinne mihin piti. Välillä hän pyöritteli isoja kiviä kauhalla saadakseen niiden parhaan pinnan esille. Hän myös ehdotti hyviä ratkaisuita joita en itse tullut ajatelleeksi. Kaiken kaikkiaan homma sujui hienosti. Tämä kaikki siis ilman mitään paperista suunnitelmaa. Vain lyhyt keskustelu siitä mitä toivoin.
Kenelle suunnitelmat sitten tehdään? Jotkut suunnittelevat asioita ihan omaksi ilokseen, mutta ammattityönä tehtävillä suunnitelmilla on yleensä jokin kohdeyleisö. Suunnitelmia voi joutua esittelemään asiakkaille, kollegoille, asiantuntijoille, taiteilijoille, perheenjäsenille, työmiehille, kilpailuraadille, lapsille, vanhuksille eli periaatteessa kenelle tahansa. Ja jokainen näistä vastaanottajista vaatisi erilaisen lähestymis- ja esitystavan. Lapsille on turha esitellä suunnitelmaa samalla tavoin kuin asiantuntijoille ja työmiehet tuskin saavat paljon irti taiteilijoille suunnatusta esittelymateriaalista ja päinvastoin. Onkin tärkeää tiedostaa kohdeyleisönsä. Näin kurssityön puitteissa kysymys on hieman avoin. Pitäisikö suunnitelma esittää ikään kuin se olisi tehty asiakkaalle vai pitäisikö se muokata asiantuntijayleisöä varten, vai jätetäänkö tilaa taiteelliselle vaikutelmalle? Tärkeintä lienee että saa sen ylipäätään muodossa tai toisessa valmiiksi paketiksi.
Jotta projektin päätösvaiheessa olisi jotain näytettävää, on materiaalia tuotettava koko suunnittelun ajan. Pelkkä ajatusten pääkopassa edestakaisin pallottelu ei vie projektia kovin tehokkaasti eteenpäin. Haluttuun lopputulokseen pääseminen vaatii usein monta välivaihetta. Jotkut näistä ovat toisarvoisia, mutta ajatus kuitenkin kulkee mukana ja kukin välivaihe avaa uusia polkuja tutkittaviksi ja kehiteltäviksi. Pedantti mielenlaatu aiheuttaa välillä tarpeetonta työtä. Vihaan turhan työn tekemistä, enkä silti pääse siitä eroon. Hiottuani esimerkiksi pitkään jotain kuvaa, huomaan että kaksi viikkoa sitten tehty versio näyttää paljon paremmalta. Silloin harmittaa. Kadehdin niitä jotka kykenevät luomaan tunnelmallisia näkymäkuvia käsivaralta. Itse käytän runsaasti aikaa digitaaliseen kuvankäsittelyyn ja tasojen kanssa kikkailuun enkä silti ole välttämättä tyytyväinen lopputulokseen.
Suunnitelmien erilaiset esitystavat ovat seikka johon toivoisin lisävalaistusta. En ole ollut (vielä) töissä maisema-arkkitehtitoimistossa, joten minulla ei juuri ole kokemusta käytännön toteutusasiakirjoista. Silti olen jo tehnyt pari yleissuunnitelmaa omiin nimiini. En ole varma menikö suunnittelu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mutta ainakin asiakkaat tuntuivat olevan tyytyväisiä lopputulokseen. Toteutussuunnitelmiakin on pyydetty, mutta olen kieltäytynyt tehtävästä, koska en tunne taitavani niitä vielä riittävästi. En välttämättä tiedä millä viivatyylillä tai -paksuuksilla erilaiset kohteet tulisi esittää toteutussuunnitelmassa tai mitä asioita minkäkin mittakaavan kuvassa tulisi esittää. Pitääkö ensin istua pari vuotta toisen toimistossa oppimassa käytännön piirustusten tekemistä, koska koulussa tätä puolta sivutaan melko ohuelti? Olisi hyvä jos voisi nähdä esimerkkejä eri toimistojen projektiasiakirjoista, vai ovatko ne niin suuria salaisuuksia ettei niitä voi julkisesti esitellä? Edes yksi toteutuskuva malliksi, siitä olisi sitten hyvä lähteä liikkeelle. Pääasia ei mielestäni ole se että osaa käyttää standardoituja esitystapoja, vaan se että suunnitelma on ymmärrettävä ja selkeä juuri sille kenelle se on tehty. Tämä voi tarkoittaa erilaisia, standardista poikkeaviakin ratkaisuja. Tarkoitushan on että suunnittelija ja suunnitelman tilaaja saavuttavat konsensuksen ja että toteutus vastaa suunnitelmaa ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti