Kohdealueen tunnustelua

Kurssi aloitettiin lyhyellä esittelykierroksella. Kurssien aihepiirejä läpikäydessä sain myös ahaa elämyksen kun aloin miettiä erikoisympäristöjen suunnittelua prosessina, mikä sopii periaatteessa minkä tahansa "tavallisesta" poikkeavan ympäristön suunnitteluun. Vaikka kurssin kohteena on nyt oppimisen ympäristöt kulkee suunnitteluprosessi samaan tapaan vaikka kohteena olisi teollisuusalue, lentokenttä, eläintarha tai mikä tahansa muu erikoisempi kohde. Liikkeelle lähdetään joka tapauksessa alueeseen tutustumisella ja erilaisten lähtötietojen kartoituksella. Prosessin kuluessa erityisympäristön aihepiirin tietämystä syvennetään ja sen vaatimukset huomioidaan. Tämä vaatii heittäytymistä kulloiseenkin erikoisympäristöön liittyvään aiheeseen, taustatietojen kaivamista ja perusteiden selvittämistä. Kun osaa suunnitella yhdentyyppisen erikoisympäristön voi soveltaa oppimaansa mihin tahansa erikoiskohteeseen. Tämä lisää motivaatiota prosessin sisäistämiseen.

Iltapäivän ohjelma oli mielenkiintoinen. Lähdimme kävelemään ympäri Otaniemeä ja teimme todellisia pikaluonnoksia (10 sekuntia) eri paikoista. Kävelyretken tarkoituksena oli aistia Otaniemen ilmapiiriä sekä henkeä ja siinä se toimi. Suurin osa reitistä oli tuttua, mutta viljelypastat ja lahopuutarha olivat uusia, vasta rakennettuja tuttavuuksia. Alueelta löytyi paljon punatiilistä rakennuskantaa, teitä ja polkuja, mukavia metsäsaarekkeita, mutta myös suuri määrä parkkipaikkoja, pusikoita ja ryteikköjä. Huomioiden että Otaniemi on meren ympäröimä niemenkärki oli meri yllättävän vähän näkyvissä ja aistittavissa alueella. Otaniemi antoi itsestään kuvan varsin monipuolisena, mutta ehkä hieman ränsistyneenä tai keskeneräisenä kohteena. Alueella oli uusia innovaatioita ja hienoja kokeilukohteita, mutta kokonaiskuva jäi sekavaksi ja resuiseksi.

Kun kävelyretken jälkeen kierroksella saavutetut ajatukset ja aistimukset piti laittaa paperille tuntui ajatus ensin varsin luotaantyöntävältä, koska käsin piirtäminen tai maalaaminen eivät ole parhaita puoliani. Minulle jäi mieleen erityisesti alueen topografia ja pintojen vaihtelevat materiaalit, kallioperä, meri, puusto, rakennukset ja ne varmasti heijastuivat myös tuotokseeni. Mielenkiintoista oli kokeilla myös muuttuvan tekijän tuomista kuvaan, joka toteutettiin läpinäkyvällä kalvolla. Uuden asian, esimerkiksi taideteoksen, löytyminen maisemasta muuttaa sen visuaalista ilmettä huomattavasti. Silmä ei kohtaakaan enää välttämättä ensisijaisesti maastoa ja rakennuksia, vaan maisemaan tuotu muuttuja voi itsensä lisäksi nostaa esiin muita ympäristön piirteitä. Paikan ilmapiiri ikään kuin muuttuu.

Otaniemen maisemarakennetta

Otaniemen maisemarakennetta + muuttuva tekijä

Luento-osuudessa nostettiin esiin useita erityyppisiä kampuskohteita maailmalta. Oli mielenkiintoista havaita kuinka brändien luominen ja nykyaikana myös kestävän kehityksen huomioiminen on yliopistoille hyvin tärkeää. Otaniemen haasteena voikin olla koko niemenkärjen saaminen yhteisen brändin alle. Identiteetti pitäisi olla havaittavissa kun ihminen liikkuu missä tahansa Otaniemen alueella, oli se sitten asuinrakennusten ympäristössä, varsinaisissa oppilaitoksissa tai palvelurakennuksissa, yhteisissä ulkotiloissa tai alueen laitamilla, hän pystyy joka paikassa tunnistamaan olevansa Aalto kampuksella eikä jossain epämääräisillä rajamailla.