Suunnitelmia voidaan tehdä monella tapaa. Suunnittelu voi perustua esimerkiksi tunteeseen, faktoihin tai sitten niitä voidaan niin sanotusti "heittää lonkalta". Yleensä viimeksi mainituilla suunnitelmilla on tapana onnistua heikoimmin. Yleensä kaikkiin suunnitelmiin kuuluu jonkinlainen alkukartoitus siitä mitä halutaan saada aikaiseksi ja miten toivottuun lopputulokseen voidaan päästä. Tässä vaiheessa tulisi ottaa huomioon myös suunnitteluun vaikuttavat ulkoiset tekijät jotka pitkälti määrittelevät sen minkälaisen kehyksen sisällä suunnittelua voidaan tehdä. Jos saadaan esimerkiksi loistoidea pitkänmallisesta käytäväsaunasta joka istuu maastoonkin hienosti, niin suunnitelman heikkous voi olla siinä että puolet siitä sijaitsee naapurin maalla. Jos tämä olennainen lähtötieto jätetään huomioimatta, voi siitä aiheutua isoja ongelmia jälkikäteen. Toisaalta esimerkiksi läheisen joukkoliikenteen aikataulutiedot eivät välttämättä ole kovin relevantteja tässä tapauksessa. Lähtötietojen kerääminen, käsittely ja suodattaminen ovatkin olennainen osa suunnittelua.
Suunnitteluprosessiin olennaisesti liittyvä lähtötietojen kartoitus on tällä kurssilla paloiteltu ryhmäkohtaisiin osa-alueisiin. Aiemmin oli yhdessä pohdittu mitä kaikkea tietoa suunnittelua varten tulisi kerätä ja kukin ryhmä esitteli oman osa-alueensa tuloksia tällä viikolla. Ensivaikutelmana lähtötiedoista oli se että niitä oli valtavasti. Tiedoissa oli myös päällekkäisyyttä, toiset vanhempia, toiset tuoreempia. Tuntui että erilaista lähtötietoa tulvi päähän niin paljon että sitä oli hukkumiseen asti. Viitattuja tekstidokumentteja tuhansia sivua, erityyppistä kuvamateriaalia sadoittain. Pitäisikö nämä kaikki käydä läpi?
Koska kaikkea materiaalia on miltei mahdoton käydä läpi kovin syvällisesti käytettävissä olevassa ajassa, on syytä keskittyä oman kohdealueen ja suunnittelumittakaavan kannalta olennaisimpaan informaatioon. Laajaa aineistoa tulisi selailla kriittisesti ja tiedostaa mikä on oman suunnittelun kannalta välttämätöntä ja minkä voi rauhassa jättää vähemmälle huomiolle. Silti voi jäädä vaivaamaan jäikö jotain olennaista käsittelemättä, mutta sen tunteen kanssa on vain kyettävä elämään.
Vaikka nyt kurssille kerätty aineisto on jo käynyt läpi ryhmäkohtaisen seulan on sitä silti valtavasti. Tuntuu että valtaosa ajasta menee lähtötietojen selaamiseen, lokerointiin, arviointiin ja määrittelyyn eikä vapaalle ajatuksen juoksulle juuri jää tilaa. Katoaako suunnittelun lennokkuus ja vapaa visiointi lähtötietojen kahleisiin? Yksi suunnittelijan tehtävistä on tietysti kerätä tietoa, analysoida sitä ja pudottaa epäoleelliset pois eli tavallaan "nähdä metsä puilta" lähtötietojenkin suhteen.
Vaatii jonkin verran kokemusta tietää mikä on suunnittelun kannalta relevanttia tietoa ja mikä ei. Kokematon suunnittelija joutuu usein käymään läpi enemmän materiaalia, koska ei osaa suoralta kädeltä sanoa mikä on relevanttia ja mikä ei. Kokeneemmalla suunnittelijalla voi olla se etu että hän osaa heti työntää epäolennaisen tiedon taka-alalle. Hänellä voi olla mielessään jo ajan mittaan kertynyt "lähtötietopankki", joka antaa pohjaa suunnittelulle. Silti saatavilla olevan tiedon valtava määrä ja sen läpikäyminen voi haukata leijonan osan projektiin käytetystä ajasta ja pahimmassa tapauksessa johtaa harhapoluille.
Nykyisellä tietotulvan aikakaudella ongelma ei ole niinkään se että tietoa ei löydy vaan se että (epäoleellista) tietoa on tulvimalla. Netistä löytyy parilla hakusanalla kymmeniätuhansia linkkejä, joista osa on enemmän ja osa vähemmän relevantteja haetun tiedon kannalta, osa täysin turhia. Tiedon määrän lisääntymistä voisi verrata byrokratiaan, joka lisääntyy ja lisääntyy kunnes hukkuu omaan mahdottomuuteensa. Asiat jotka on alunperin luotu nopeuttamaan ja selkiinnyttämään prosesseja kääntyvät itseään vastaan ja hidastavat tai voivat pysäyttää prosessit kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti