Olen aloittamassa kurssia Erityisympäristöjen suunnittelu, jossa nyt syksyllä 2014 käsitellään oppimisympäristöjä ja keskitytään erityisesti Otaniemen kampusalueeseen. Kurssin aihealuetta eli oppimisympäristöjen suunnittelua voidaan lähestyä niin monesta eri näkökulmasta että se tekee projektista mielenkiintoisen ja monipuolisen mutta samalla haastavan. Aihetta voidaan pohtia esimerkiksi psyykkisistä lähtökohdista: tekeekö tietynlainen ympäristö opiskelusta helpompaa, motivoivampaa, voivatko ihmiset paremmin? Sitä voidaan lähestyä myös maisemallisesta tai taiteellisesta näkökulmasta: olisivatko visuaaliset elementit merkittäviä alueen viihtyisyyden kannalta. Toisaalta voidaan tarkastella myös käytännönläheistä näkökulmaa: millä liikennejärjestelyllä saavutetaan parhaat yhteydet eri paikkojen välille, tarvitaanko matkan varrelle nähtävää, koettavaa, tehtävää? Pyritäänkö kampusalueesta tekemään itsenäinen eli minkä verran se tarvitsee ulkopuolisia tukipalveluita? Paljon kysymyksiä mutta tässä vaiheessa vielä vähän vastauksia.
Koko Otaniemen kampusalueen visiointi tuntuu mittakaavallisesti niin laajalta kokonaisuudelta ettei yhden kurssin puitteissa välttämättä voi mennä aivan detaljitason suunnitteluun asti. Kuitenkin pienempienkin osa-alueiden pohtiminen, kuten rakennusten sisäpihojen toiminnallisuuden lisääminen tai alueellisten viihtyvyyttä lisäävien kohteiden suunnittelu, tuntuu myös tarpeelliselta. Kurssin alussa pitäneekin selvittää millaisiin mittakaavoihin ja mihin osa-alueisiin tällä kurssilla on syytä keskittyä. Vaikka hyviä paikallisia ideoita ja suunnitelmia löytyisikin olisi hyvä myös koota ne suunnitelmallisesti yhteen, jotta alueesta syntyy monipuolinen ja toimiva kokonaisuus eikä pienten hyvien ideoiden tilkkutäkki vailla punaista lankaa.
Kävin pari vuotta sitten Stanfordin kampuksella Kaliforniassa ja se häikäisi minut kertaheitolla. Paikka oli täynnä elämää, sekä sisä- että ulkotiloissa, heti aamusta myöhäiseen iltaan asti. Alueella oli toista tusinaa kahvilaa tai ruokapaikkaa, erilaisia urheiluväline- ja kirjakauppoja, lukematon määrä laadukkaita urheilupaikkoja ja -mahdollisuuksia, puistoja, taidegallerioita, oleskeluaukioita ja kaiken yhdistävät kattavat kevyen liikenteen väylät. Polkupyörät tuntuivatkin olevan pääasiallinen kulkumuoto tällä kampuksella.
Stanfordiin verrattuna Otaniemi on varsin vaatimaton kokonaisuus. Vaikka Otaniemen rakennukset ja aukiot ovat suojeltua Alvar Aalto arkkitehtuuria, tuntuu nykyinen kampusalue hieman toimimattomalta. Ehkä alkuperäinen mittakaava on pursunut yli äyräidensä, opiskelijamäärät kasvaneet, opiskelija-asuntolat nousseet tarpeeseen ilman kokonaisvaltaista ympäristösuunnittelua. Kurssilla osa näistä asioista varmasti selviää ja onkin mielenkiintoista tutustua myös Otaniemen historiaan. Muualla asuvana en juurikaan ole tutustunut Otaniemeen opiskeluaikojen ulkopuolella, mutta paikasta on syntynyt mielikuva jossa käydään opiskelemassa, mutta ei viihtymässä. Kuitenkin kokonaisvaltaisesti viihtyisä ympäristö tarjoaisi varmasti paremmat puitteet myös opiskeluajan ulkopuoliselle oleskelulle. Vastikään toteutettu kaupunkiviljelyalue Otaniemen keskellä on hyvä askel oikeaan suuntaan, ja ehkäpä tämä kurssi ja sen tuomat ideat voivat osaltaan avata uusia mahdollisuuksia ja luoda visioita viihtyisämmästä Otaniemen kampuksesta.
Pyrin syventämään tällä kurssilla käsityksiäni julkisten tilojen ympäristöjen suunnittelusta, erityisesti oppimisympäristöjen suunnittelusta. Haluan oppia tunnistamaan oppimisympäristöissä tarvittavat ja oppimista tukevat tekijät, joihin voidaan vaikuttaa ympäristösuunnittelulla. Kaipaan lisätietoja esimerkiksi ympäristön psyykkisistä ja fyysistä vaikutuksista. Toivon saavani tietoja joita voin soveltaa eri mittakaavan oppimisympäristöissä alkaen päiväkotien tai koulujen pihoista ja muista oppimisalueista aina suuriin yliopistokampuksiin asti. Hieman riippuen lopullisen suunnitelman tai osasuunnitelmien mittakaavasta olisi hyvä myös nähdä millaisia asiakirjoja ja detaljeja vaaditaan suunnitelmien toteutukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti